Kuiskasin vaaleanpunaiselle taivaalle

lentomuurahaisia

miten muovikassit viikataan

horisontti on aina vinossa

Heinäkuussa en juuri nukkunut. 

Ensimmäiset päivät uimarannalla olivat tuskaa.

Kuukausi kestäisi ikuisuuden. 

Nyt kaikki tuntuu kahdelta viikolta. Selvisin. Voitin itseni.

Ykköspalkintona levykaupasta mitä vaan.

The Doors L.A. Woman

juoksin juoksin juoksin

Ympäri talon ja ympäri vuorokauden.

Soratiellä avojaloin.

Liikenneympyrän keskelle.

Yksi sisko kauempana, muut kuusi pöydän ympärillä

+ rakas serkku Intiasta, lainalapsi

Meidän pienet kesäjuhlat. Joku taisi huutaa vähän.

"Olkaa nyt saatana hiljaa!"

Joku siellä syntyi, joku taisi kuollakin. Lehmä nousi portaat pakoon tulvaa ja joku meni naimisiin. Siellä me valvottiin aamusateeseen asti. 

"Ei nuorena tarvitse nukkua". 

Nyt on kesäloman viimeinen ilta ja haluan kiittää niitä kultaisia tyttöjä.

Vuosi sitten en tiennyt mitään teidän olemassaolosta.

Ja tuonakin aamuna me köllöteltiin siinä kylki vasten kylkeä, eikä maailmassa ollut hetkeen mitään pahaa. Te olette siinä ja aina tarpeeksi lähellä. Epätodellista.

Ja kiitos. Iso kiitos kaikille "veljille maailman laidoilla ja siskoille satamissa".

Nämä silmät eivät olisi nähneet enää yhtäkään auringonnousua ilman teitä.

remember the hydration

Vuorokaudenajat sekoittuvat. 

elvyttiin

Kirjoitettiin hiljaa kahvilan upottavissa tyynyissä.

valot sammuu

On sallittua puhua mistä vaan.

Minä suojelen sinua kaikelta.

Porispere 050817, läpileikkaus

Tihkusateesta lavan edustalle yli kuralätäköiden.

Jukka Karjalainen toi auringon luoksemme. 

Hän saa mut aina itkemään. 

Töölön Ketterä hikisessä sirkusteltassa.

Missä mä oon?

Mitä tää on?

Häh?

- Jotain helvetin siistiä.

Tiisu. Mitä edes voin sanoa.

Hullua energiaa. Suorastaan sekopäistä.

Niska vieläkin jumissa.

!??!?!

Tässä välissä pidin sua kädestä ja lailoin tuhansien muiden kanssa: 

"Elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii".

Ehkä minuutin tai kaksi tämä kaupunki tuntui hehkuvalta.

Viileässä illassa pidin kiinni mellakka-aidasta.

Samasta kohtaa kuin vuonna 2013. Sama ihminen vieressä. Sama bändi lavalla.

Lapsuuden sankareita.

Kaikki oli suurempaa. Tunteetkin.

Taisin itkeä jo toisen kappaleen kohdalla ja Elli sanoi juuri ne oikeat sanat.

p u h d i s t a v a a

Itkin hieman lisää ja halasit tiukemmin.

Vain vapaus jäi käteen.

Kiitos Haloo Helsinki.

Täällä juhannuksena sä pujotit puolukankukkia mun hutastuun nutturaan.

Ja tyven saapui. Kaiken sen kauniin myrskyn jälkeen. 

Sammaleella ja kotikalliolla kuljin avojaloin.

Ei mitään tehtävää, ei mitään odotuksia. 

Vain maininki polvia vasten ja eksynyt merimetso.

turvapaikassa

Pienenä mulle sanottiin, 

että kuuluu sihahdus 

kun aurinko laskee merten taa

sotkeutunut kalaverkko vasten pronssista kuunsiltaa

Käänsin keulan kohti kadonnutta aurinkoa.
Mummin kanssa mustikassa puhuttiin aikuistumisesta.
Ja siitä, että lemmikit ovat kauneimpia kukkia.
Nukuin pehmeimpiin lakanoihin, kahden kellon raksutukseen.

Jos joku kysyy
minut löytää laiturilta
kuudesti kasvoni pesseenä
ja murheeni hukuttaneena

Kesä 2017
ystävyyden 
musiikin
kylmien öiden
lämpimien halausten kesä

Olen haukkonut henkeä kun asiat eivät tunnu todellisilta. 
Liian hyviltä tapahtuakseen juuri minulle.
Ollaanko me oikeesti täällä?
Vastaus on aina ollut kyllä.

Loma on ohi, mutta kesä päättyy vasta kun nurmikolla ei voi enää juosta
avojaloin.

Kiitos silti,
kesä 2017
ja kiitos sinulle joka olit osa sitä
päiväkausia tai vain ohimennen.

Mä lähden nyt uuteen seikkailuun.
e l o s s a
ja niin tajuttoman onnellisena.

 

 Sanni