-

-

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sinä itket kimalletta


pelastusrengas
hyönteisten leikkiä
mä leijailen










Silloin me istuttiin ringissä pihamaalla. Unohdettuja kuperkeikkoja nurmikolla ja naarmu silmälaseissa. Tanssittiin peltotiellä kepeinä hyönteisten kanssa ja ohitse ajavat autot vilkuttivat.
Bridge over troubled water
sä halasit
kaikki halasi
horisontti oli vinossa.

Teidän kanssa mä olen pelkkää hersyvää naurua vaikka itkisinkin.
Ja te nauratte ja itkette mun kanssa, kukkia korvan takana kesäiltana.







 Vivianna M.

 Vivianna M.






Mä ajoin läpi usvaisten peltojen
yökköset törmäsivät valokeilaan heikkoon
Heinäkuun täysikuu 
yritti korjata
kuoppaista asfalttia alamäessä

080717








Se yksi viikko, kun tämä kaupunki on elossa. Hehkuu punaisena.
Talo oli täynnä jazz-vieraita yli viikonlopun.
Kaksi siskoa saapuivat matkan takaa. Voi onnea.
Hiukset lyhenivät ja ostin eurolla vihreät samettihousut.

mitä vielä mitä vielä mitä vielä

Köyhinä opiskelijoina tanssimme Pimeyden tahtiin aitojen takana. Sieltä juoksimme jokirantaan laulamaan junista Kainuuseen ja mäkkärirakkaudesta. 
Litku Klemetti.. ei jestas.
<3

muurahaisetkin juhlii







Pyöräiltiin kotiin kylmässä illassa ja huudettiin laulujen sanoja.
"se oli kuuma kesä mut sua ei kutsuttu mihinkään"
Tämä on ollut kaikkea muuta.
Toisena iltana istuttiin tutulla terassilla. Kylki toisessa kiinni vilttiin kietoutuneena.
"sydän aivan pakahtuu kun vihdoinkin sä olla sait se joka olit jo silloin"

Kuunneltiin America silmät kiinni violetissa valossa.








Yhdeksän aikaista aamua jäljellä. Sitten saan vielä pienen hetken elää kesä-Sannina
Ellen sitten tukehdu helleaaltoon. 

Kuohuvaa. Kilistettiin taas vuoden verran vanhemmalle kaunottarelle.
Nuori ja kaunis.
Istuttiin toppatakit päällä heinäkuun yössä ja lopulta nukahdettiin sumuiseen aamuun.
Juuri teidän kaltaisista ihmisistä niitä lauluja kirjoitetaan.










Vivianna M.

Rakas, vanha ystävä. 
Ajettiin sateenkaaren ohi keskelle peltoja.
Kohde: Huhtamo international film festival 2017. 
Kaikki kylpi keltaisessa valossa. Piilopullot tyhjenivät räsymatoilla nojaillen heinäpaaliin. Onnellisia ihmisiä.
Joku lauloi suomirockia suurella tunteella salaisella lavalla. Me siirryttiin oranssien valojen alle.

jalat ei kanna

Pitkästä aikaa se bassorumpu oikeasti hakkasi. Pitkästä aikaa poskilihakset sattuivat hullusta hymystä.
"anna korjata pelastaa minkä voi minkä korjata saattaa"
Jos joskus löydän sanat ja opin puhumaan, niin kerron kyllä. Kerron miten paljon olettekaan korjanneet. 

jalat ei kanna

Niin kovin rakas vanha ystävä, Pimeys. 
Kiitos.
Nauraviin kyyneleihin tiivistyvä kiitos.

jalat kantaa

Onnellisen ihmisen jalat
ne todellakin kantaa.


 Vivianna M.


Sanni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti