Those ocean eyes

nauran

sinulle ja sumulle

sinun kanssasi sumussa

matkalla kotona matkalla

Kotona tuoksuu mäntysuovalta ja syreeneiltä. Vanhalta puutalolta ja kesältä ja taivas on vinttihuoneeseen persikansävyinen. Nilkoissa ja niskassa on hyttysten jättämiä jälkiä.

Palasin kotiin neljännen farkkutakin kanssa ja kesätakkuja hiuksissa.

Muutamaa öistä keskustelua viisaampana.

Olin samalla rannalla viimeksi kolme kesää sitten. Silloin nukuit kipulääkkeiden kourissa ja käsivarressasi viisi tikattua hampaan jälkeä. Väsyneenä festivaalien ja kimpaantuneen koiran jäljiltä. 

Nyt seisottiin siellä sadetakeissa auringon peilatessa järvenpinnasta.

Se hiipi ensin järven ylle, sieltä peltojen päälle. Lopulta piilotti metsätien. Juostiin märässä heinikossa ja huuto kaikui kuudesti poikki maiden. Oltiin ainoa liike, ainoa ääni hiljaisten lintujen rinnalla. Toiselle reunalle ei nähnyt.

halaa mua, pelkään että katoan

Laskettiin yksikaksikolme ja juostiin haaleaan järveen. Hiukset märkinä uuteen kesäyöhön. Sovittiin ettei koskaan vanheta. Oodi ystävyydelle, oodi sulle.

... hengittänyt siinä et yksin. olin ottanut sinusta mallia kaikki ne vuodet, kun keuhkoni kävivät kehnosti. ja siinä sumussa hengitettiin sisään ja ulos samaa tahtia usvan kanssa. samaa tahtia sinä ja minä. sovittiin, näin sen on oltava. näin se tulee aina olemaan. aina viimeiseen kevääseen asti.

Jätin tietokoneen ruudun loistamaan hämärään huoneeseen ja lähdin ulos. Tiedättekö, on hyvin vaikeaa kävellä yksin henkeäsalpaavassa kesäyössä. Vaikeaa istua yksin laiturin nokassa oranssin taivaan alla kertomatta siitä onnesta kenellekään. Mutta siellä mä olin ja pakahduin kauneudesta ja asfaltti oli lämmin kävellessä kotiin. Ja nyt jonkun vihellys kuuluu avoimesta ikkunasta.

olen elossa.

Sanni